Kohtaamisia

Tervetuloa tutustumaan blogi-kirjastoomme, joka tarjoaa tietoa, kokemuksia ja näkemyksiä elämän eri aloilta. Kohtaamme täällä ystävällisesti - paikallisesti ja globaalisti.

You are welcome to read our blog posts. This library offers information, experiences and perspectives on meaningful life issues. Here we encounter with kindness - locally and globally.

 

Keeping children and young people safe from sexual abuse

 

The phenomenon of child sexual abuse is cause for worry all over the world. Finland is not immune from it either.

According to WHO (1999), sexual abuse is defined as the involvement of a child in sexual activity that he or she does not fully comprehend, is unable, or informed, or not developmentally prepared to give consent to, or that violates the laws or social taboos of society. Child sexual abuse is activity between a child and an adult or another child who by age, or development, is in a relationship of responsibility, trust, or power, that intends to sexually gratify or satisfy the needs of the other person. This may include but is not limited to:

  • the inducement or coercion of a child to engage in any unlawful sexual activity;
  • the exploitative use of a child in prostitution or other unlawful sexual practices;
  • the exploitative use of children in pornographic performance and materials.

Finnish data indicate that nearly 1800 child sexual abuse cases were investigated by the police in 2019, an increase of 31% from the previous year. Even if not all the investigations resulted in a conviction, we know that for every reported child abuse case many more will never be discovered and addressed. At the same time, data show that eight out of ten times a child can be a victim of repeated sexual abuse.

Sexual abuse is traumatic for the victims and their families. Families very often feel vulnerable, exposed, and guilty. Children and young people might suffer from depression and low self-esteem, face problems at school or in typical social encounters. They might have flashbacks or intrusive thoughts or suffer from nightmares and panic attacks. Many sexually abused young people engage in self-harm practices. Finally, it is not uncommon that the victims blame themselves for what had happened to them, as a result of their grooming experience.

Sexual grooming is a process through which the offender seeks to build trust with the child or the young person to sexually abuse them. Offenders build and exploit a trusting relationship with the child and use that trust to exercise manipulation, coercion, and control. They might gain access to the family, becoming someone who the family trusts to spend time with the child. They could take the role of mentor or advisor. They might even persuade their victims that they are engaged in a romantic relationship with them. Grooming can be facilitated by technology.

Nowadays a great number of sexual abuse cases of children and young people have started from online encounters. Only recently (August 2019) the Espoo city authorities had to address the case of a single man who contacted 52 girls through social media, aiming to sexually exploit and abuse them. For sure, the Internet has not created the child abuse phenomenon. Nevertheless, it provides a widely accessible communication platform for sex offenders to make contact with their victims. In the online world, it is easy for a predator to be anonymous or to adopt a decisive profile, to manipulate young people. In addition, the predator online can reach a great number of potential victims simultaneously.

When contacting a child online an offender’s objective might be to meet them face to face to abuse them. However, many offenders abuse children without meeting them, by persuading or forcing them into producing and sharing sexual images or videos. They might also succeed in engaging them in sexual activity on webcams or live streams, acts that could be recorded and shared with others for fun or money.

As adults responsible for the well-being of children, as parents, guardians, and educators we need to ask ourselves: how is it possible for a child or young person to be safe from sexual predators online or in real life, if issues of sexual abuse, privacy, inappropriate contact and inappropriate relationships between minors and adults, as well as, how to be safe online and in the physical world, have not been thoroughly and systematically discussed in the school or the family.

Children should be informed about their bodies, the anatomy, and the physiology of their genitals. It is important from a very young age to understand the difference between private and other parts of the body, as well as their rights over their bodies. It is crucial to make them understand that no one, not even someone from their family or social environment - as it happens in the vast majority of sexual abuse case - has the right to engage in any sexual behavior with them. We need to teach them how to recognize unwanted sexual attention online or in the real world and situations that they might have been groomed.

However, the most important element while discussing with children and young people about sexual abuse is to emphasize that no matter what, sexual abuse is never their fault. Moreover, there are individuals and institutions that can protect them when in danger. Of the 52 abused girls in the case of Espoo, only one reported the inappropriate contact. This is an astonishing finding which should be seriously taken into consideration.

Children and young people will often be involved in risky situations. Taking risks is part of growing up and it has always been. However, at the same time as parents and educators, we need to find ways to support them and keep them as safe as possible, throughout this developmental journey. Our response should come through education. That is, through the systematic, organized, and scientifically documented implementation of Sex Education programs. The purpose of Sex Education is to promote sexual health. For sure, this is an endeavor that requires patience, perseverance, vision, and faith. But building knowledge on sexual issues and developing dialogue and decision-making skills prepare the ground for a healthier lifestyle, and that is exactly what we wish and seek for our children.

 

Margarita Gerouki is a sexuality educator, author, and postdoctoral researcher at the University of Jyväskylä. She lives in Helsinki with her Finnish-Greek family. Her son attends Etelä Tapiola IB Lukio in Espoo. She participates in the “Turvassa” project, organized by Trapesa / Filoksenia ry. The goal of the “Turvassa” project is to enhance, through educational interventions, those factors that will contribute to the prevention of child sexual abuse. www.margaritagerouki.net

 

 

Aika muuttaa mielikuvaamme Afrikasta

 

Yrityksillä ja kansalaisjärjestöillä on mahdollisuus muuttaa Afrikka-kuvaa. Afrikka on laaja ja monipuolinen manner. Suomalaisilla yrityksillä on lukuisia liiketoimintamahdollisuuksia Afrikan maiden kanssa. KYMPPI-hankkeen verkkotilaisuudessa esiintyneiden asiantuntijoiden mukaan edellytykset on parhaimmat silloin, kun yritykset ottavat paikalliset ihmiset mukaan hankkeiden eri vaiheisiin alusta alkaen.

 

Monimuotoisuuden, yhdenvertaisuuden ja inklusiivisuuden parissa työskentelevä Hodan Mohamed sanoi, että emme voi puhua Afrikasta yhtenäisenä alueena. Maanosa on laajuudeltaan maailman toiseksi suurin, missä asuu 17 % maailman väestöstä.  Siellä on yli tuhat etnistä ryhmää ja kulttuuria, minkä vuoksi on tärkeää tutustua markkina-alueeseen huolellisesti.

Paikallisten todellisuus tulee ottaa huomioon ja paikalliset ihmiset otetaan mukaan jo innovaation kehittämisen alkuvaiheissa.

 

Afrikkalaisiin liiketoimintamahdollisuuksiin tutustuu parhaiten paikan päällä. Tutustuminen on mahdollista myös älylaitteiden avulla videokokouksissa. Mohamedille hyviä alustoja ovat olleet LinkedIn ja Clubhouse. Salminen ja Mehtälä lisäsivät hyviksi verkostoitumisen paikoiksi myös Finnpartnershipin, Suomen Afrikka-seuran, kehitysrahoittajien ja kauppakamarien Afrikka-verkostot sekä Ambitious African.

 

Yritysten pitää päivittää omat mielikuvansa Afrikasta, sanoi Soprano Oyj:n, Invalidisäätiö Liven ja Setlementtiliitto ry:n hallitusten puheenjohtaja Satu Mehtälä. Afrikassa väestö kasvaa ja on maailman nuorinta. Afrikan maat kaupungistuvat, kännykät ovat käytössä laajasti. Tällä hetkellä Suomen kokonaisviennistä menee Afrikkaan vain 2,5 %. Seuraavan kymmenen vuoden aikana tavoitteena on lisätä vientiä merkittävästi. Kannattava vienti on pitkäjänteistä työtä ja vaatii sitkeyttä. Tulee tuntea asiakkaat ja liiketoimintaympäristö.

 

On koko maapallon yhteinen etu, että Afrikkaan syntyy työllistävää yritystoimintaa, Mehtälä sanoi. On tärkeää työllistää nuoria ja naisia ja kannustaa heitä yrittäjiksi. Mehtälän mukaan vaikuttava ja moderni liiketoiminta ja vaikuttava kehitysyhteistyö tukevat toisiaan. Esimerkiksi Sopranolla on yrittäjyyskoulutusta useissa Afrikan maissa. Naisten pankin työn kautta 75 000 naista on päässyt työn ääreen eri maissa. Molemmat organisaatiot tekevät paljon työtä, jotta ne löytävät hyvät paikalliset kumppanit tasa-arvoisiksi kumppaneiksi. Paikalliset ovat mukana alusta alkaen, myös yritysten johtoryhmissä.

 

Afrikkaan tulee Mehtälän mukaan koko ajan lisää uusia mahdollisuuksia ja myös haasteita. Hänen mielestään nyt on juuri oikea aika tutustua Afrikan mahdollisuuksiin.

 

Myös muiden kuin Afrikan maissa suoraan toimivien yritysten pitäisi päivittää Afrikka-, Suomi- tai maailmankuvaa, sanoi toimittaja ja viestintäyrittäjä Esa Salminen. Esimerkiksi Google pyrkii diversiteettiin niin yleisössä, henkilökunnassa kuin rekrytoinneissa. Mikäli suomalaiset eivät ole aktiivisesti ja kulttuurisensitiivisesti mukana rakentamassa yhteyksiä Afrikan maiden kanssa, voimme menettää asiantuntijoita, liiketoimintamahdollisuuksia ja asiakkuuksia, Salminen sanoi.

 

Maailmankuvan laajentaminen lähtee omista strategisista valinnoista. Halusta lisätä diversiteettiä kannattaa kertoa myös ulospäin esimerkiksi haastatteluissa. Mohamed lisäsi, että myös virheistä olisi hyvä puhua avoimesti. Tämän jälkeen kannattaa miettiä yhdessä, miten virheistä pitää ottaa opiksi.

 

Mohamed, Mehtälä ja Salminen puhuivat KYMPPI2.0-aamiaistilaisuudessa 1.6.2021. Voit lukea hankkeesta lisää täältä: https://www.hdl.fi/kymppi-hanke/ Seuraava tilaisuus on 9.6. HOP ON  – Vastuullisen liiketoiminnan mahdollisuudet kehittyvissä maissa.

Kymppi2.0-hankkeen puolesta: Laura Koskelainen, Caritas Suomi

Kuvamuisto kreikkalaisesta kirkosta.
Pääsiäisyönä seurakuntalalsille jaetaan punaiseksi värjätyt pääsiäismunat. Ne symboloivat ylösnousemusta.
Paasto päättyy yhteisölliseen juhlaan.

Ortodoksinen pääsiäinen Belgiassa 

Tämä alla oleva kirjoitus on vuodelta 2018, jolloin työskentelin Brysselissä. 
Silloin pääsiäiseni oli erilainen kuin aiemmat, ja ajattelin nyt 
poikkeuksellisen korona-ajan keskellä jakaa tämän pääsiäiskertomuksen 
ajalta ennen koronaa. Toivon teille hyvää pääsiäistä!

***
Viikonloppuna juhlittiin uudestaan pääsiäistä, nimittäin vanhan 
ajanlaskun eli juliaanisen kalenterin mukaista pääsiäistä. Ortodoksit 
melkein ympäri maailmaa viettävät pääsiäistä sen mukaan. Pääsiäisaika 
kestää yhtä kauan kuin sitä edeltävä paasto eli 40 päivää.

Olen ortodoksi. Suomi on ainoita paikkoja, joissa me ortodoksit vietämme 
pääsiäistä samaan aikaan muiden kanssa. Olen aina aikaisemmin ollut 
pääsiäisen aikaan Suomessa, joten minulle oli nyt ensimmäinen kerta 
täällä Belgiassa saada viettää vanhan ajanlaskun mukaista ortodoksista 
pääsiäistä.

Kummitätini ehdotti, että tutustuisin Brysselissä hänen hyvään 
ystäväänsä, Euroopan kirkkojen konferenssin pääsihteerinä toimivaan 
suomalaiseen ortodoksisen kirkon pappiin isä Heikki Huttuseen. Kävin 
muutama viikko sitten Euroopan kirkkojen konferenssissa vierailulla, ja 
isä Heikki ehdotti, että voisin osallistua hänen mukanaan ortodoksisen 
pääsiäisen viettoon tänä viikonloppuna.

Perjantaina romanialaiseen ja kreikkalaiseen kirkkoon

Perjantaina teimme kirkkokierroksen. Ortodoksinen kirkko on 
kansainvälinen ja monikulttuurinen. Ensimmäisenä menimme kuuden maissa 
romanialaiseen ortodoksiseen kirkkoon Biserica Ortodoxa Romana Sfantul 
Nicolaeen. Se sijaitsi eläväisellä alueella. Kirkkorakennus oli muutettu 
katolisesta kirkosta ortodoksikirkoksi. Kunnostustyö oli edelleen 
kesken.

Paikka oli täynnä kirkkokansaa. Mukana oli paljon perheitä. Laulu oli 
uskomattoman kaunista, ja myös kieli kuulosti kauniilta. Isä Heikki 
käänsi minulle välillä.

Siirryimme ratikalla toiseen kohteeseemme, joka oli kreikkalainen 
ortodoksinen kirkko Patriarcat Oecumenique Archeveche de Belgique 
Cathedrale Orhodoxe. Siellä Benelux-maiden metropoliitta Athenagoras 
piti palveluksen, ja tämäkin paikka oli aivan täynnä. Myös tämä kirkko 
oli muutettu katolisesta ortodoksiseksi.

Kirkon ulkopuolella oli poliisipartio, koska ristisaattoon osallistui 
varmaankin tuhat ihmistä! En ole aiemmin ollut mukana näin isossa 
ristisaatossa, ja kokemus oli hieno! Ristisaatto on ortodoksinen tapa 
kiertää kirkko tai mennä kirkon ulkopuolelle kulkueessa laulaen ja 
tuohukset kädessä. Ristisaaton jälkeen palasimme sisälle kirkkoon 
Kristuksen hautaikonin ali.

Isä Heikki tunsi piispa Athenagoras Peckstadtin ja kävi palveluksen 
jälkeen juttelemassa tämän kanssa. Saimme sunnuntaiksi kutsun piispan 
mukaan Bruggeen. Minulle tämä oli aivan ainutlaatuinen kutsu!

Lauantaina yökirkkoon

Lauantaina osallistuimme pienessä Pyhän Siluanin ja Pyhän Martinin 
ortodoksisessa kirkossa Saint-Gillesin kaupunginosassa yöpalvelukseen. 
Se alkoi kello 23.30, mutta olimme paikalla jo ensimmäisten joukossa, 
koska luulimme sen alkavan jo aikaisemmin. Isä Heikki oli ottanut mukaan 
minulle kirjan, josta saatoin seurata palveluksen kulkua suomeksi.

Ristisaatto oli erilainen kuin Suomessa. Kirkko sijaitsi tavallisessa 
kerrostalossa, joten kiersimme kirkon kolmesti kadun ja sisäpihan 
kautta. Ristisaaton lopussa papit koputtivat kirkon oveen.

Tämä oli tunnelmallinen yökirkko. Olen melkein jokaisena pääsiäisenä 
osallistunut yökirkkoon Järvenpään ortodoksisessa kirkossa, joten tuntui 
tutulta olla pikkukirkon palveluksessa. Isä Heikki toivotti kirkossa 
myös suomeksi "Kristus nousi kuolleista" ja minä osasin siihen vastata 
"Totisesti nousi".

Palveluksen lopussa on paastonneille ortodokseille tarkoitettu 
ehtoollinen. Pääsiäisyön palvelus ortodokseilla kestää aika myöhään. 
Monissa kirkoissa, täälläkin, on palveluksen jälkeen yhteinen ateria. 
Oli ilo saada osallistua tilaisuuteen kirkon yläkerrassa yhdessä 
paikallisten seurakuntalaisten kanssa.

Piispan kyydissä Bruggeen sunnuntaina

Sunnuntaiaamuna menimme jälleen kreikkalaiseen kirkkoon. Olin 
edellisyönä kotona vasta niin myöhään, että menin palvelukseen vähän 
myöhässä. Juuri sopivasti ehdin kuitenkin kuulemaan, kun evankeliumi 
luettiin suomeksi! Palveluksessa käytettiin lukuisia kieliä.

Lopussa piispa jakoi punaiset pääsiäismunat. Ne kuuluvat ortodoksiseen 
pääsiäisperinteeseen ja symboloivat ylösnousemusta. Jo lapsuudesta nämä 
pääsiäiskirkossa jaettavat pääsiäismunat ovat jääneet mieleeni.

Hyppäsimme isä Heikin kanssa piispan kyytiin. Lähdimme kohti kaunista 
vanhaa Bruggen kaupunkia, joka sijaitsee reilun tunnin päässä 
Brysselistä ja kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Piispa on 
aiemmin ollut Bruggessa vuosien ajan pappina.

Menimme paikallisen seurakunnan pääsiäislounaalle. Tunnelma oli iloinen! 
Ortodoksit olivat lainanneet katoliselta kirkolta käyttöönsä isompaa 
kirkkosalia, jossa tilaisuus järjestettiin.

Nyyttäriperiaatteella seurakuntalaiset olivat tuoneet pöytään 
tarjoiluja, ja ruuat olivat kerrassaan herkullisia juhlatarjoiluja. 
Saimme myös nauttia elävästä musiikista. Tunnelma oli kansainvälinen, 
sillä paikalla oli monista eri maista lähtöisin olevia ihmisiä. 
Keskusteluja kuuli käytävän monilla eri kielillä.

Kokonaisuudessaan unohtumaton pääsiäiskokemus!

   Kirjoittaja: Inna Kallioinen

Kuva: Venera Mustonen.

 

MASENNUKSESTA SELVIÄÄ 

  • Millainen on masentunut? Makaa sängyssä, ei liiku, puhu, toimi, syö, nuku?

Kouluttajapsykoterapeutti Maarit Kallion mukaan mielikuvat masennuksesta ovat usein varsin yksioikoisia. Masennus oireilee monimuotoisesti ja voi piiloutua sosiaalisissa tilanteissa. Osa masentuneista on toimintakykyisiä, jopa korkeasti suorittavia. Murskaavat yksinäisyyden, kelpaamattomuuden, riittämättömyyden ja toivottomuuden tunteet jäävät piiloon mielen sisälle.

- Masentunutkin voi olla ”sairaan reipas” – siis niin reipas, että masennusta on vaikea ulospäin tunnistaa. Masennus on tärkeää tunnustaa ja tulla hoidetuksi sekä yksilön että ympäristön toimesta. Masennus vaatii usein terveydenhuollon ammattilaisen apua. Lisäksi on paljon keinoja, joilla voi auttaa itseään tai läheistään toipumisessa tai uuden masennuksen ehkäisemisessä.

On tärkeää, että masennuksen mieli tulee kuulluksi, jotta sen alla olevaa hätää voidaan hoitaa ja lohduttaa. Vaikka sairaus on ankara ja raskas, voi siitä ajan kulussa seurata myös hyvää.

Psychology Todayn mukaan masennusta voitaisiinkin ajatella enemmän kokemuksena kuin häiriönä tai sairautena.

Masennus voi lähteä liikkeelle tilanteesta, jossa keho havaitsee vaaran ja aktivoi puolustusjärjestelmän. Jos emme pääse vaaraa pakoon emmekä pysty taistelemaan sitä vastaan, keho reagoi lamaantumalla. Jos tilanne vain jatkuu, myös mielemme lamaantuu eli masentuu. 

Jokaisella on oikeus ja velvollisuus pitää itsestään ja omista tarpeistaan huolta. Masennuksen sairastaneella siihen on aivan erityisen painavat syyt.

Joka viides suomalainen sairastuu masennukseen elämänsä aikana, ja yli puolella sairaus uusiutuu. Naiset sairastuvat miehiä tavallisemmin. Masentuminen näkyy olemuksessa, mutta tuntuu myös fyysisinä kipuina kehossa. Onneksi uusien hoitomenetelmien kehittäminen on vilkasta.

Aiheesta ovat kirjoittaneet kaksi täyskaimaa, toinen Elina Hiltunen on futuristi ja toinen Yleisradion tuottaja. Kirjoittajina he pyrkivät katsomaan masennuksen hoitoa ennen kaikkea masennuksesta selviytyneiden potilaiden silmin. 

Masennuksesta selviää! on kirja, jossa potilaat kertovat miten he ovat parantuneet keskivaikeasta tai vaikeasta masennuksesta. Masennuksen asiantuntijat selvittävät, miten uudet menetelmät tehostavat masennuksen hoitoa jo nyt.

Filoksenian käynnistämässä Mielen portti -hankkeessa yhdistetään järjestöjen ja Espoon kaupungin ammattilaisten voimat, monimuotoinen tietotaito ja erilaiset palvelut. On tarkoitus, että eritaustaiset ihmiset ja heidän läheisensä voivat tulla ymmärretyksi palveluverkostossa, saavat apua ja tietoa elämänsä voimavaroihin, turvallisuuteen ja mielenterveyteen liittyvissä haasteissaan. 

Masennus on yksi aiheista, mistä tarvitaan tietoa kaikissa väestöryhmissä. Tulossa on asiantuntija-webinaareja ja keskustelutilaisuuksia, erikielisiä vertaistukiryhmiä ja koulutuksia aiheesta mm. yhteistyössä Mieli ry:n kanssa. Tavoitteena on lähestyä vaikeitakin asioita myönteisessä hengessä, toivoa ja toipumista esillä pitäen ja kokemusasiantuntijoita kuunnellen.

Lähde: Elina Hiltunen-Elina Hiltunen: Masennuksesta selviää (Docendo 2018). 

Kirjoittaja:

Raisa Lindroos

Projektipäällikkö, Mielen portti -hanke, Filoksenia ry

6.1.2021

 

***

 

Yritykset voivat edistää

rauhan rakentumista haurailla alueilla 

 

Hauraat alueet ovat alttiita levottomuuksille ja konflikteille, ja valtioiden toimintakyky on niillä heikko. Niillä on kuitenkin myös paljon liiketoimintamahdollisuuksia yrityksille, jotka pystyvät toiminnassaan huomioimaan alueiden erityisolosuhteet.

Vastuullista liiketoimintaa konfliktiherkissä maissa -keskustelussa ajatushautomo SaferGloben toiminnanjohtaja Maria Mekri esitteli hauraille alueille sopivaa konfliktisensitiivistä toimintatapaa.

Se perustuu sille, että selvitetään, miten liiketoiminta vaikuttaa alueeseen esimerkiksi henkilöstön rekrytoinnin ja alihankinnan kautta. Tämän jälkeen pyritään suunnitelmallisesti minimoimaan negatiivisia vaikutuksia ja maksimoimaan positiivisia vaikutuksia. Erityisen tärkeää on tehdä yhteistyötä paikallisten kanssa ja luoda kanava, jonka kautta he voivat antaa palautetta yrityksen toiminnasta. 

Mekrin mukaan hauraat alueet tarvitsevat yritysyhteistyötä. Parhaimmillaan yritystoiminta tukee paikallista muutosta konfliktitaloudesta rauhan ajan talouteen. Aaro Rytkönen, dialogiin ja sovinnontyöhön erikoistuneen omanilaisen Al Amana -sovinnon keskuksen toiminnanjohtaja, kertoi tästä esimerkin: Somalian rannikolla merirosvouksen aiheuttamat ongelmat vähentyivät merkittävästi, kun alueelle perustettiin Omanin tuella kalanjalostamoja, jotka paransivat nuorten miesten aiemmin hyvin heikkoja työllistymismahdollisuuksia. 

BlueWhite Primos Oy:n toimitusjohtajan Harri Sarjanojan mukaan haurailla alueilla on paljon liiketoimintamahdollisuuksia. Esimerkiksi Somalimaassa tarvetta asumisen parantamiseen on lähes 60 prosentilla väestöstä. Toki haasteitakin on.

BlueWhite Primoksen tärkein keino turvallisuuden ja liiketoimintamahdollisuuksien vahvistamiseen on ollut verkostoitua mahdollisimman hyvin paikallisesti. Heille se on ollut helppoa, sillä yrityksen perustajista puolella on juuret Somalimaassa. 

Primos kantaa vastuuta myös toimintaympäristöstään kouluttamalla paikallisia rakennusalan työssä. Sarjanojan mukaan paikallisen osaamisen vahvistaminen parantaa vallitsevaa käsitystä rakentamisen hyvästä tasosta ja sitä kautta myös Primoksen liiketoimintamahdollisuuksia. 

Vastuullista liiketoimintaa konfliktiherkissä maissa -keskustelun järjesti Diakonissalaitoksen, Filantropian, Filoksenian ja Suomen Caritaksen yhteinen Kymppi-hanke. Tutustu hankkeeseen ja sen Vastuullista ja menestyvää liiketoimintaa -kurssiin sivuilla www.hdl.fi/kymppi

SaferGloben Konfliktikompassi-materiaali konfliktisensitiivisyyden huomioimiseen liiketoiminnassa: Koulutusmateriaalit – SaferGlobe

Kirjoittaja

Laura Järvilehto, Caritas Suomi

***

Yritystoiminnalla voi olla merkittäviä myönteisiä ihmisoikeusvaikutuksia

 

Kymppi-hankkeen Yritykset ihmisoikeuksia edistämässä -työpajassa 26.8.2020 nostettiin esiin yritysten ihmisoikeustyön työkaluja, haasteita ja mahdollisuuksia 

Ihmisoikeuskeskuksen asiantuntija Susan Villa esitteli yrityksiä sitovia ihmisoikeussopimuksia ja säädöksiä sekä kansainvälisiä linjauksia, jotka antavat suuntaviivoja yritysten ihmisoikeustyölle. ”Ihmisoikeuksien kunnioittaminen ei tarkoita vain ihmisoikeusloukkausten välttämistä, vaan myös ihmisoikeuksien edistämistä. Yritystoiminnalla voi olla merkittäviä positiivisia ihmisoikeusvaikutuksia”, kertoi Villa. https://www.ihmisoikeuskeskus.fi

Esimerkkinä ihmisoikeusvaikutuksista on design-mattoja valmistavan Sera Helsingin toiminta. Sera Helsinki työllistää satoja haavoittuvimpiin ihmisryhmiin kuuluvia etiopialaisia mattojen ja pyyhkeiden sekä niiden raaka-aineiden valmistuksessa. ”Nämä vammaiset naiset ja yksinhuoltajaäidit olivat ennen työllistymistään olleet yhteiskunnan pohjasakkaa ja saaneet elantonsa kadulla kerjäämällä. Työllistymisen myötä heillä on mahdollisuus toimeentuloon ja arvokkaampaan elämään”, kertoi Sera Helsingin perustaja Anna Suoheimo.  https://sarah.fi

Ihmisoikeustyössä on katsottava myös lähelle 

SOK:n ihmisoikeusasioista vastaava vastuullisuuspäällikkö Sanni Martikainen kertoi työpajassa S-ryhmän monipuolisesta ihmisoikeustyöstä. Suuren yrityksen monipolvisten hankintaketjujen seuraamisessa on haasteensa, mutta SOK on vahvasti sitoutunut ihmisoikeuksien edistämiseen ja onkin monessa mielessä edelläkävijä esimerkiksi siihen liittyvien työkalujen kehittämisessä.

”Ihmisoikeustyössä on katsottava paitsi kauas, myös lähelle, kuten viimeaikaiset uutiset mm. marjanpoiminnan työvoimasta tai siivousalan väärinkäytöksistä osoittavat”, Martikainen kertoi. ”Pitkissä alihankintaketjuissa seuranta on vaikeaa, minkä vuoksi esimerkiksi osuuskauppa HOK-Elanto on kieltänyt toimipaikkojensa siivoussopimuksien ketjuttamisen.”” https://s-ryhma.fi/vastuullisuus/vastuullisuusohjelma

Vammaiskumppanuus ry:n toiminnanjohtaja Anja Malm kertoi esteettömyydestä ja saavutettavuudesta yritysten kilpailuetuna kehittyvissä maissa. ”Vammaisia ihmisiä on maailmassa yli miljardi, joten heidän huomioimisensa voi tuoda yritykselle myös valtavat markkinat”, sanoi Malm. ”Jos esteettömyyden ja saavutettavuuden huomioi tuotteen tai palvelun suunnittelussa alusta asti, ei se välttämättä edes lisää kustannuksia.” https://www.vammaiskumppanuus.fi

Kirjoittaja on Kymppi-hankkeen viestintävastaava

Laura Järvilehto, Caritas Suomi ry.

30.8.2020

 

***

 

 

Maailman suurimmat ongelmat ovat maailman parhaita bisnesmahdollisuuksia

 

Aalto Ventures Programin johtaja Lauri Järvilehdon mukaan suuri osa start-upeista epäonnistuu, koska ne eivät pyri ratkomaan todellisia ongelmia. Järvilehdon mukaan YK:n kestävän kehityksen tavoitteet tarjoavat start-up -yrittäjille hyvin tutkittuja, merkityksellisiä ongelmia, joihin lähteä kehittämään ratkaisuja ja sitä kautta menestyvää liiketoimintaa. 

Kymppi-hankkeen afterwork-keskustelussa Järvilehto keskusteli kestävän kehityksen tavoitteiden yrityksille tarjoamista mahdollisuuksista tulevaisuustutkija Perttu Pölösen ja projektikoordinaattori Habiba Alin kanssa.

Tulevaisuustutkimusta Piilaaksossa opiskellut Pölönenkin näkee start-upien mahdollisuudet. Hänen kokemuksiensa mukaan Piilaaksossa maailman suurimpia ongelmia pidetään nimenomaan parhaina bisnesmahdollisuuksina. Start-upien kompastuskivenä Pölönen näkee kuitenkin sen, ettei niiden tehokkuusajattelu aina johda parhaimpaan mahdolliseen lopputulokseen ihmiskunnan kannalta. ”Toimisiko esimerkiksi Facebook parempana sosiaalisen viestinnän alustana, jos sen olisi suunnitellut insinöörin sijaan humanisti?”, Pölönen pohtii. 

Habiba Alin näkemyksen mukaan kestävimpiä ratkaisuja syntyy silloin, kun niitä hahmottelevat erilaiset ihmiset yhdessä. Ennakkoluulot estävät monissa yrityksissä eritaustaisten ihmisten valitsemisen avoinna oleviin tehtäviin, vaikka esimerkiksi McKinseyn tutkimusten mukaan yritykset pärjäävät taloudellisesti sitä paremmin, mitä enemmän sukupuoleltaan ja etniseltä taustaltaan erilaisia ihmisiä niissä työskentelee. Pölösenkin mielestä esimerkiksi teknologia palvelisi paljon paremmin erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä, jos sen kehittäjät tulisivat erilaisemmista taustoista – tällä hetkellä teknologisia ratkaisuja kehittävät lähinnä nuoret miehet. 

Keskustelijat olivat yksimielisiä siitä, että kestävän kehityksen tavoitteiden edistäminen vaatii toimia joka tasolla ja myös yritysten on kannettava osansa vastuusta. Tämä on toisaalta myös valtava liiketoimintamahdollisuus: Maailman elinkeinoelämän kestävän kehityksen neuvosto (WBCSD) arvioi kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyvän markkinan olevan vuoteen 2030 mennessä 12 triljoonaa dollaria.

KYMPPI-hankkeen tavoitteena on sitouttaa suomalaiset, kehittyvissä maissa toimivat yritykset toimimaan eriarvoisuuden vähentämiseksi. Hanke pyrkii osoittamaan, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja kaikkien ihmisten yhdenvertainen kohtelu voivat olla yrityksen menestystekijöitä. Kymppi-hanketta toteuttaa Diakonissalaitos yhdessä Filantropian, Filoksenian ja Suomen Caritaksen kanssa. Hanketta rahoittaa Ulkoministeriö.

28.5.2020

Kirjoittaja on Kymppi-hankkeen viestintävastaava Laura Järvilehto Caritas Suomi ry:stä.

 

Eriarvoisuuden vähentämistä

yritysten ja järjestöjen yhteistyöllä

 

YK:n jäsenmaat sopivat syyskuussa 2015 New Yorkissa järjestetyssä huippukokouksessa kestävän kehityksen tavoitteista ja toimintaohjelmasta, joiden on tarkoitus ohjata maailman kehitysponnisteluja vuoteen 2030 asti. Kestävän kehityksen tavoiteohjelma (Agenda2030) tähtää äärimmäisen köyhyyden poistamiseen sekä kestävään kehitykseen, jossa otetaan ympäristö, talous ja ihminen tasavertaisesti huomioon.

Eriarvoisuuden vähentäminen on tavoiteohjelman kymmenes tavoite. Kaksivuotinen KYMPPI-hanke lisää suomalaisten ja suomalaisyritysten tietoisuutta näistä paikallisista ja globaaleista tavoitteista. 

KYMPPI on Filoksenian ja sen kumppaneiden Diakonissalaitoksen, Filantropian ja Suomen Caritaksen yhteishanke, jonka tavoitteena on valmentaa kehittyvissä maissa toimivat tai sinne suuntaavat suomalaisyritykset toimimaan entistä tietoisemmin eriarvoisuuden vähentämiseksi.

Harvinaista on, että järjestöt ja yritykset yhdessä jakavat ja monipuolistavat tietotaitoaan sekä osaamisvalmennuksina, menestystarinoina että kokemuksina kehittyviltä markkinoilta. Ulkoministeriö on ainutlaatuisen hankkeen rahoittaja.

Kesäkaudella 2019 kartoitettiin eri puolilla Suomea toimivien yritysten perustietoja Agenda 2030 tavoitteista ja siitä, kuinka paljon ne jo toteuttavat niitä liiketoiminnassaan.

Kyselyyn vastanneilla yrityksillä on vahva usko siihen, että suomalaisyritykset voivat vaikuttaa merkittävästi eriarvoisuuden vähentämiseen globaalissa mittakaavassa. Vastanneista 68 % on sitä mieltä, että tämä toiminta voi samalla olla liiketoiminnallisesti kannattavaa.

Yli puolet yrityksistä kertoo jo toimivansa aktiivisesti eriarvoisuuden vähentämiseksi Suomessa tai muualla.  Suuri osa vastanneista yrityksistä oli kasvuyrityksia ja start-uppeja.

Hanke pyrkii osoittamaan, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja kaikkien ihmisten yhdenvertainen kohtelu voivat olla myös yrityksen menestystekijä. Monet hankkeen alkukyselyyn osallistuneista yrityksistä olivat selvästi jo samoilla linjoilla.

Yli puolet vastaajista kaipasi myös lisää keinoja ja tietoa eriarvoisuuden vähentämisestä. Tähän tarpeeseen tarttuvat Kymppi-hankkeen järjestämät työpajat sekä niiden pohjalta laadittava yrityksille suunnattu mobiilioppimismateriaali.

Loppuvuoden aikana järjestetään seuraavat työpajat, joiden ilmoittautuminen aukeaa lokakuun alussa:

5.11. Kestävä liiketoiminta kehittyvillä markkinoilla (Helsinki)

19.11. Strategiset valinnat ja eriarvoisuuden vähentäminen (Tampere)

2.12. Arvostava toimintakulttuuri menestystekijänä (Espoo, Helinä Rautavaaran museo)

Filoksenia ry toimii tavoitteiden eteen Trapesassa koulutustoiminnan ja viestinnän keinoin. Se vaikuttaa Kymppi-hankkeen ohjausryhmässä ja projektitiimissä sekä vastaa työpajojen toteutuksesta yhteistyökumppanien kanssa. Projektipäällikkönä toimii Pirjo Sääskilahti,  https://www.hdl.fi/kymppi-hanke/

Lue YK:n tavoitteista tämän linkin kautta: https://www.ykliitto.fi/yk-teemat/kestava-kehitys/kestavan-kehityksen-tavoitteet

 

Kirjoittaja:

Raisa Lindroos, Filoksenia ry:n pääsihteeri

23.9.2019


 

Suomalainen nuortenkirjallisuus

– kansakuntamme peili(kö)?

 

Perinteisesti nuortenkirjallisuutta on pidetty kirjallisuutena, joka tarjoaa lukijoilleen mahdollisuuden samastua tarinoiden hahmoihin. Nuoret voivat ikään kuin löytää todentuntuisia henkilöitä, jotka ajattelevat, tuntevat ja kokevat samanlaisia asioita kuin he itse. Tarinat ovat kuin peilejä, joiden avulla pääsee tarkastelemaan itseään ja punnitsemaan omia ajatuksiaan. Kenelle kotimainen nuortenkirjallisuus tarjoaa samastumiskohteita? 

Omassa työssäni teini-ikäisten suomen kielen ja kirjallisuuden opettajana olen törmännyt siihen, miten vähän nuortenkirjoissa päähenkilöinä on hahmoja, jotka poikkeavat keskivertovaalean suomalaisen värityksestä. Usein on ollut hankala löytää monikulttuurisessa arjessa eläville nuorille sellaista luettavaa, joka tarjoaisi heille tutunoloista samastumispintaa. Vaikuttaakin siltä, että stereotyyppiset käsitykset suomalaisista ja muunmaalaisista elävät edelleen sitkeästi kansakuntamme kaunokirjallisuudessa. 

On kovin harmillista, että suomalainen nuortenkirjallisuus tarjoaa liian vähän myönteisiä samastumiskohteita nuorille, jotka elävät kahden tai useamman kielen ja kulttuurin keskellä päivittäin. Parhaimmillaanhan hyvin kirjoitettu tarina tarjoaa tien lukijansa tunteisiin, avaa ajatuksia ja antaa keinoja käsitellä kokemuksia. 

Missä määrin suomalaista nuortenkirjallisuutta voidaan pitää kansakuntamme peilinä, jonka kuvaan kaikki nuoret mahtuvat tasavertaisina – ulkonäöstä ja pukeutumistyylistä huolimatta?

Näiden pohdintojeni ja kokemusteni myötä pidän monikulttuuristen nuorten sanataideryhmää, jossa 13–17-vuotiaat nuoret pääsevät kirjoittamaan, lukemaan ja keskustelemaan itselle tärkeistä asioista.

Kirjoittaminen ja keskusteleminen tarjoavat keinoja selkiyttää sitä, mitä ajattelee ja mihin pyrkii elämässään. Sanojen avulla on mahdollisuus rakentaa omaa kulttuurista identiteettiä, jäsentää sitä, kuka ‘minä’ olen. 

On tärkeää, että monikulttuurisessa arjessa elävät nuoretkin saavat äänensä kuuluviin. Jos ei ole riittävästi valmiita tarinoita, niitä on alettava kirjoittaa itse. 

 

Kirjoittaja: Eija Harju, FM, KM, ohjaaja 

Nuorten ryhmänohjaaja Trapesassa lukuvuonna 2019-20.

27.8.2019

 

Se, mikä on väärin, on väärin 

 

Joulun alla Espoossa pahoinpideltiin ala-asteikäinen tyttö. Pahoinpitelijöinä oli joukko samanikäisiä poikia, ja pahoinpitely tapahtui lasten oman koulun pihalla. Tyttöä oli kiusattu pitkään, erityisesti siitä lähtien, kun hän alkoi käyttää uskontonsa perinteen mukaan huivia. Lapsen fyysisten ja henkisten vammojen lisäksi tapaus vaikuttaa meihin kaikkiin muihinkin alueen, Espoon, asukkaisiin. Ennen muuta se lisää turvattomuuden tunnetta. Väkivalta yhtä pientä tyttöä kohtaan kohdistuu meihin kaikkiin. 

Väkivalta toista ihmistä kohtaan on väärin, silloinkin kun väkivallantekijät ovat lapsia. Asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä – se, mikä on väärin, pitää nimetä vääräksi. Toivomme, että tässäkin tapauksessa – vaikka pahoinpitely tapahtui jo muutama viikko sitten – siitä puhuttaisiin julkisuudessakin teon vakavuutta vähättelemättä. On tärkeää kertoa myös, miten asiaa on jo käsitelty ja miten sen käsittelyä jatketaan nyt uuden lukuvuoden alettua yhdessä koulun, muiden viranomaisten sekä uhrin ja väkivallantekijöiden perheiden kesken. Näin toivottavasti pystytään hillitsemään somessa vellovaa keskustelua, joka tosiasioiden sijaan perustuu arvailuille ja huhuille. 

Mitä voisimme tehdä - ympäröivän yhteiskunnan jäseninä, espoolaisina, koulun oppilaiden vanhempina ja yhteisön aikuisina? Tästä pahoinpitelystä on vastaisen varalle paljon opittavaa. Omille lapsillemme pitää puhua siitä, mikä on oikein: heikoimmassa asemassa olevan puolelle pitää asettua ja kaikki otetaan mukaan – ja siitä, mitä pitää vastustaa: kaikenlaista syrjimistä, kiusaamista ja väkivaltaa. 

Kaikissa kouluissa on nollatoleranssi kiusaamiselle sekä useita hankkeita sen ehkäisemiseksi ja osallisuuden lisäämiseksi. Hankkeet jäävät kuitenkin tehottomiksi, jos koteja ei saada niihin mukaan. Luottamusta pitää rakentaa koulun, kodin ja muiden viranomaisten välille. Sitä tarvitaan erityisesti silloin, kun on puhuttava ikävistä ja vaikeista asioista.

Väärä teko on aina väärä teko, riippumatta siitä, kehen se kohdistuu tai kuka on vääryydentekijä. Se pitää sanoa vääräksi, ja siitä pitää seurata konkreettiisia toimenpiteitä. Alakoulussa tapahtuneen väkivallan pitää herättää kodit ja koulu yhdessä miettimään, mikä on pielessä.  Näissä tilanteissa vaaditaan johtajuutta, myös mielipidejohtajuutta. 

Kun lapset palaavat joululoman jälkeen kouluun, meillä kaikilla on oikeus vaatia yhdenvertaista kohtelua, lasten suojelemista sekä aikuisten vastuuta turvallisesta kasvuympäristöstä ja yhteiskuntarauhan ylläpitämisestä. Meidän yhteinen tehtävämme on kantaa näistä asioista vastuuta niin, että lapsikin sen tajuaa. 

 

Kirjoittajat:

Habiba Ali, Kaupunginvaltuutettu, Espoo

Abbas Bahmanpour, Resalat islamilaisen yhdyskunnan imaami, Helsinki

Kaisamari Hintikka, Espoon ev.lut. hiippakunnan piispa electa, Espoo

isä Heikki Huttunen, Filoksenia ry:n puheenjohtaja, Bryssel-Espoo

7.1.2019

 

Miksi muutan maasta maahan?

 

Ei se tunnu mukavalta ollenkaan. Se on väsyttävää, pelottavaa, jopa ahdistavaa. Paljon mieluummin viettäisin iltojani tuttujen ihmisten seurassa, katsoisin leffaa oman kotini mukavalta sohvalta oma höyryävä kaakaokuppi kädessä ja hoitaisin omia asioitani omassa kotiympäristössäni.

Uusi paikka, uusi maa, uusi maanosa on vieras, erilainen kun se, mihin olen tottunut. Vieraus pelottaa ja tuntuu epämukavalta. En ymmärrä kieltä. En tiedä, mistä saan bussin majapaikkaani. En hahmota, montako paikallista rahaa yksi euro on. En tiedä, mitä supermarketista saa, jotta voin valmistaa itselleni illallisen. Minua pyörryttää, kun ajattelen, miten kaukana olen kotimaastani ja se, etten tiedä milloin pääsen sinne palaamaan.

Jo kymmenen vuoden vuorottelevan maasta maahan muuton ja reppureissailun jäljiltä tunnen olevani irrallani, epäsitoutunut. Olen ollut sellainen jo niin kauan, että koen voivani taipua, mihin tahansa ja samaan aikaa olla taipumaton johonkin tietynlaiseen muottiin. Minulla on monta paikkaa, joissa jokin tuntuu tutulta ja rakkaalta. Samaan aikaan en kuulu oikein mihinkään täysin.

Uusi paikka, jonna saavun, on minulle vieras, mutta olen myös itse maahantulijana vieras, ympäristöön kuulumaton. Sen näkee jokainen. Se tekee minusta hyvin haavoittuvaisen. Asettuminen näin haavoittuvaiseen asemaan saa useimmat ympäröivät ihmiset haluamaan pitää huolta. Maahantulijana pääsen tuntemaan universaalin ihmisten hyvyyden sielun ja halun auttaa.

Olen liftannut useita tuhansia kilometrejä erinäisissä paikoissa ympäri Eurooppaa, Turkkia, Etelä-Kaukasusta, Kaakkois-Aasiaa ja nyt Uruguayta. Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat minut samana päivänä tavattuaan tarjonneet majapaikkaa, ilmaisen lounaan tai illallisen. Olen saapunut uuden kaupungin kyläkaupalle, ja kaupan omistajat ja asiakkaat ovat muitta mutkitta järjestäneet putiikkinsa pihalle pop-up kestit toivottaakseen minut tervetulleeksi.

Pikkuhiljaa alan taas kerran tottua uuden olinpaikkani sieluun ja olemukseen, ja erinäiset pienet yksityiskohdat alkavat tuntua rakkailta ja omilta. Huomaan oleilevani rennosti paikallisten seassa montevideolaisen puiston nurtsilla lähestyvän kevään lämpimässä auringonpaisteessa, himoitsevani taukoamatta ylimakeaa kansallisherkkua dulce de lecheä ja suhtautuvani skeptisesti mihinkään, minkä sanotaan alkavan tiettynä kellonaikana – ja pitäväni siitä.

Samaan aikaa sisälläni hohtaa kirkkaana koti-ikävä, ripoteltuna kymmeniksi murusiksi erineviin paikkoihin ympäri maailmaa. Suomalainen ruisleipä ja lapsuudenkaupunki Helsinki. Viron valkeat hiekkarannat ja kohupiim. Hollantilaiset pyörätiet ja Old Amsterdam. Ranskalainen tapa syödä nautiskellen ja crème de marrons. Georgian suorasukainen välittömyys ja yltäkylläinen vieraanvaraisuus, intialainen masala dosa, Maltan yliopiston yhteisöllinen kampuselämä.

Sydämemme ovat yllättävän suuria, kun niihin alkaa päästää asioita. Minun omassani on tilaa näille kaikille, ja vielä monille uusille.

Laura Kallas, Uruguay

Kirjoittaja toimi Trapesassa työharjoittelijana 2017-2018.

8.10.2018